Impivaarasta pyramideille

TAPRI, Rauhan- ja konfliktintukimuskeskus on julkaissut jonkin aikaa sitten vuoropuhelun, tutkimustiedotteita nro. 99 nimeltä Impivaarasta pyramideille - kulttuurienvälinen vuoropuhelu ja suomalainen kansalaisyhteiskunta.

Jotta saatte pikaisen kuvan kirjan sisällöstä, lukekaamme yhdessä takakansi.

Välimeren aluetta on pidetty perinteisesti yhtenä kulttuurien kohtaamisen kehtona. Vuoden 2011 arabikevät kansannousuineen, Norjan traagisten tapahtumien ohella, on nostanut kulttuurienvälisen vuoropuhelun yhä vahvemmin esille niin Suomessa kuin muualla Euroopassakin.

Tämä pohjoinen kolkkamme on kuitenkin aina saanut osansa kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta. Olemme imeneet vaikutteita ennen kaikkea Ruotsista, Venäjältä ja Itämeren alueelta. Nykyään kulttuuriamme yhä enemmän rikastuttavat muualta maailmasta Suomeen tulleet maahanmuuttajat. Suomalaisessa yhteiskunnassa kulttuurienvälistä vuoropuhelua ovat harrastaneet hyvin monenlaiset eri toimijat, mikä tulee teoksessa monipuolisesti esille. Eri kirjoittajien artikkelit antavat erinomaisen kuvan siitä, miten moninaisilla tavoilla käytännön kulttuurienvälistä vuoropuhelua suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa harjoitetaan ja miten käsitettä kulttuuri voidaan lähestyä niin monesta eri näkökulmasta. 

Vuoden 2011 tapahtumat ovat paikoin pakottaneet tarkastelemaan kriittisesti omia mielikuviamme maamme ulkopuolisesta maailmasta ja itsestämme. Käsissäsi oleva teos auttanee kyseenalaistamaan ja mahdollisesti murtamaan ennakkoluuloja. Suomalainen kansalaisyhteiskunta piirtyykin teoksessa erittäin kansainvälisesti ja Suomi aktiiviseksi toimijaksi maailmalla. Kulttuurienvälistä vuoropuhelua käydään lähes maamme joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Olisiko jo aika hylätä ajatus maastamme Impivaarana ja todeta, että välimatka pyramideille ei olekaan kovin pitkä.

Teos on erittäin hyvä ja suosittelen sitä lämpöisesti. Henkilökohtaisesti tykkäsin kaikista eniten Pekka Lindqvistin, TT, artikkelista "Uskonnosta, uskonnon lukutaidosta, ja Aabrahamin lapsista" joka toi hyvin esiin median ja ihmisten sivistysaukkoja, ja Aabrahamisten uskontojen yhtäläisyyksiä ja yhteistä maaperää. Esa Aallaksen, YTM, artikkeli "Merkintöjä arabikeväästä, Yhdysvalloista, ja mediasta meillä ja muualla" saa myös minulta hatun noston, todella hyviä huomioita tehnyt Aallas toi esiin vuoden 2011 tapahtumien suurimmat epäkohdat, median vääristelyn asioista, tiettyjen länsivaltojen tekopyhyyttä kansannousuja kohtaan ja käsitteli todellisen journalistin tavoin puolueettomasti maailmanpolitiikan suuria epäkohtia.

Kokonaisuudessaan teos on onnistunut tarkastelu suomea vaikuttavista vuoden 2011 maailmantapahtumista, ja siinä käydään avointa keskustelua rasismista, uskonnosta, kulttuureista, maahanmuutosta, ja politiikasta.

Toisaalta nostan hattua niille viranomaisille ja virkamiehille jotka saavat tällaista akateemista keskustelua aikaiseksi, toisaalta, olen käsittämättömän raivostunut heille. Teos itsessään on loistava, se on kerännyt yhteen suomen kansalaisyhteiskunnan suuria aivoja ja tekijöitä. Kuitenkin, koska teos käsittelee suurilta osin myös islamia ja muslimeita suomessa, juuri suomen muslimit loistavat poissaolollaan!

Anteeksi, olen väärässä, oli siellä yksi suomalaisen muslimin kirjoittama artikkeli. Ainoa suomalainen muslimi joka oli valittu jonkin vinksahtaneen, piilorasistin viranomaisen taholta, oli Pia Jardi, titteliltään suurperheen äiti! Eli akateeminen teos, Tampereen Yliopiston julkaisema, jonka kaikki kirjoittajat ovat maistereita, projektikoordinaattoreita ja tutkijoita, valitsee ainoaksi muslimi keskustelijakseen suurperheen äidin.

Kyse ei ole siitä etteikö suomesta löytyisi akateemisesti korkeakoulutettuja muslimeita, joilla olisi tärkeää lisättävää suomen vuoropuheluun, voisin itse listata kymmeniä. Kyse on piilorasismista, sillä selvästi halutaan nostaa muslimi yhteisön edustajaksi ja vaikuttajaksi jokin kouluakäymätön ihminen, jonka panos olisi yhtä kuin tasan nolla. Jardin artikkeli loistaa epäakateemisuudellaan. Siinä missä jokainen kirjoittaja on listannut vähintään 10 eri lähdettä ja tutkimusta väitöksilleen, Jardin 14 sivuinen "artikkeli" on pelkkää jaarittelua johon hänellä ei ollut väitöstensä tukemiseksi listata ainuttakaan tutkimusta tai lähdettä. Voisin jatkaa Jardin artikkelin dissaamista 14 sivun verran, mutta se ei ole pointti. Pointti on, että suomalaiset viranomaiset ovat taas sormi suussa kun kyseessä on muslimit, ja minun mielestäni tahallaan. Siinä missä teoksen keskustelijat toivat loistavasti esiin juuri näitä muslimeihin kohdistuvia epäkohtia, ovat kustantajat itse sortuneet niihin virheisiin mistä kustannuksessa varoitetaan. Surkuhupaisaa.

***

Päivitys 15.1.2012

Sain vastauksen dosentti Melasuolta, joka oli erittäin tyydyttävä, ja osoitti oman ennakkoluuloni vääräksi, mutta toisaalta tämä tieto laskee teoksen painoarvoa.

Arvoisa Lion of the Wasteland -blogin pitäjä,

Kiitos tänä aamuna saamastani viestistä, mukavaa kuin toimittamamme teos “Impivaarasta pyramideille” on teitä miellyttänyt.

Ansiokkaan kirjoituksenne loppuosa on kuitenkin ongelmallinen, suurin syy lienee siinä, että en itse johdannossa avannut tarpeeksi selvästi teoksen taustaa ja syntyhistoriaa.

Anna Lindh -säätiö Euro-Välimeri -kulttuurivuoropuhelun edistämiseksi (Anna Lindh Euro-Mediterranean Foundation for the Dialogue between Cultures, http://www.euromedalex.org/) aloitti vuonna 2005 toimintansa, samoin sen Suomen verkosto (http://www.euromedalex.org/networks/finland). Verkoston koordinointi hoidetaan TAPRIsta käsin.

Teos “Impivaarasta pyramideille” on ennen kaikkea tämän Suomen ALF-verkoston jäsenten tuotos. Eli kun verkosto oli toiminut yli viisi vuotta, pyysimme jäseniämme kirjoittamaan omista kokemuksistaan kulttuurien välisestä vuoropuhelusta. Kirjoittamiskutsu lähetettiin kaikille 79 jäsenellemme (http://www.euromedalex.org/sites/default/files/Finland%20SEPT%2011.pdf), joista loppujen lopuksi 15 aktiivisinta osallistui.

Viranomaisilla ja virkamiehillä ei siis ole mitään tekemistä teoksen suunnittelun ja sen saaman muodon kanssa, muutama heistä toki osallistui kirjoittajina, mutta hekin lähinnä yksityishenkilöinä.

Samoin kirjoittajia ei mitenkään valittu, vaan he oikeastaan valikoivat itse itsensä jäsenkuntamme keskuudesta, näin teki myös Pia Jardi.

Suomen ALF-verkoston jäsenyys on avoin kiinnostuneille, tähän mennessä yhtään jäsenanomusta ei ole hylätty.

Meillä Anna Lindh -säätiössä ei ole tapana udella jäsenten uskonnollista profiilia, muuta minulla on aavistus, että Pia Jardi ei ehkä ole ainoa muslimitaustainen kirjoittaja “Impivaarasta pyramideille” -teokselle.

Hyvää viikonlopun jatkoa, parhain terveisin,

Tuomo Melasuo